Jumalan, sen lempean ja laupiaan nimessa, joka on antanut meille ruovonkorren kirjoittaaksemme ja joka paiva opettaa ihmiselle mita tama ei tieda. 1] Tama kirja ei ole romaani Abu-Zeydista eika Ez-Zahirin elamanvaiheista, eika ole se yksikaan niista kauniista saduista, joita juhlapaivina luetaan ja lauletaan Kairon kahviloissa. Tama on se mutkaton kertomus, jonka kameelin-ajaja Ben-Ahmed jutteli meille eramaassa muuanna iltana, ollessamme leiriin asettuneina, Siunauksen lahteen vaiheilla. Yo edistyi, tahdet sammuivat taivaalla, kaikki uinaili: tuuli, maa, ihmiset; Jumala yksinaan silmaili...